Charles Baudelaire: Pahan kukat (1861)

 

“Reader, I married him.” 😉 Lukeminen on jatkunut hiljakseltaan häävalmistelujen lomassa. Nyt tuoreena onnellisena rouvana palaan kirjapinojen ääreen 🥰.

Baudelaire on ainakin kiihkeä aloitus mille tahansa elämänvaiheelle. Hänen käsityksensä kauneudesta on mielenkiintoinen: kuolema ja tuhoutuminen ovat siinä koko ajan läsnä. Myös ihailtu kaunotar tulee pian olemaan matojen syömä, siihen tyyliin. Paheet ja himotkin vaanivat kaikkialla. Vaikka ei yleensä nauttisi näin synkistä aiheista ja epämiellyttävistä kuvauksista, niin taiteena ja runoutena tämä kyllä viehätti dekadenttia osaa mun sielussa.

Tässä painoksessa on ranskankielinen runo ja suomenkielinen tulkinta vierekkäin. Suomenkielisten avulla olikin hyvä palauttaa ranskaa mieleen ja yrittää lukea alkuperäisiä. Suomennos ottaa suuria vapauksia mitan, loppusointujen ja säejaon suhteen. Loppusoinnuttomuus oli helpompi hyväksyä, niiden suomentaminen saattaa mennä teennäiseksi, mutta säkeiden pilkkominen riviltä toiselle häiritsi. Jotenkin en nähnyt uuden säejaon tulkinnallista pointtia. Jos siis kaipaat lähellä alkuperäistä pysyttelevää käännöstä, niin joku muu on ehkä parempi. (Suomenkielisiä käännöksiä on ilmeisesti kaksi, mutta englanninkielisiä sitäkin enemmän. Vertailen parhaillaan minkä niistä ehkä haluaisin omaan hyllyyni ☺️)