George Eliot: Middlemarch (1871-1872)

 Mun Middlemarch on kahdessa niteessä, joten se onneksi vähän hämäsi kuinka loputtoman paljon sivuja tässä on yhteensä. (Melkein 900.) Pitkä ja jonkin verran sitkeyttä vaativa lukuprojekti tämä kuitenkin on ollut. Kokonaisen kylän asiat käydään läpi hitaasti ja perusteellisesti. Mm. avioliiton odotuksia ja todellisuutta käsitellään monelta kantilta.

Eliot on sellainen kuivakkaan nokkela, älykäs ihmisluonteen kuvaaja, joten juuri kun olin tuskastellut, että mitään ei tapahdu, tuli lause, joka sai naurahtamaan ja ihastumaan Eliotiin taas. Nokkeluuden lisäksi hahmoissa oli kerroksellisuutta ja kasvutarinaa, joten vaikuttavaa kaikin puolin!

En aina muistanut, kuka middlemarchilaisista oli kuka, se varmasti söi lukukokemusta, kun tarkoitus on kuvata heidän suhteitaan ja risteäviä kohtaloitaan. Vinkkinä siis, että kannattaa heti alussa tehdä, tai löytää netistä, hahmolista ja pitää se lähellä. Vähitellen he kuitenkin alkoivat tuntua tutuilta ja kiertely Middlemarchissa kävi jopa nautittavaksi.

Todella hyvä kirjahan tämä on. Sellaisella tyylikkäällä ja varmalla taituruuden tasolla. Virginia Woolfin mukaan tämä on harvoja aikuisille kirjoitettuja englantilaisia romaaneja. Sisäinen aikuinen lukijani pitikin kirjasta valtavasti, kunhan ensin sain hänet esiin. Olisiko tämä jopa niitä kirjoja, joista seuraavilla lukukerroilla tulee lempikirjoja?